Tulisijat Kuhmo

Yläpalotila on suuri. Sen pohja on pyöreä ja kaartuu voimakkaasti alas. Minkäälaisia pyörteitä muodostavia ja palokaasujen kulkua häiritseviä rakenteita ei ole. Savukaasuohjureita ei tarvita, koska pohjan muoto ohjaa kuumat kaasut tasaisesti sivukanaviin.

Alemmassa kuvassa on tavallisempi leivinuunin yläpalotilaratkaisu, jossa pohja on tasainen. Jotta uunin sivut saadaan lämpiämään tasaisesti, tarvitaan kuvassa keskellä näkyvät savukaasuohjurit. Vaikka ohjurit haittaavat savukaasujen kulkua vain hieman, ne kuitenkin aiheuttavat pyörteitä ja haittaavat savukaasujen kulkua uudessakin uunissa. Tässä yläpalotilassa lämpötilat jäävät 800-1000 asteeseen (ei huono sekään).

Savukaasohjurit eivät myöskään välttämättä kestä muun uunin käyttöikää. Pienempinä erillisinä rakenteina ne hapristuvat muuta uunia nopeammin 800-1000 asteen lämpötilassa. Jos uunin etuosassa ei ole nuohousluukkuja (kuten tässä), nuohooja työntää harjansa yläpalotilaan uunin oikealla näkyvästä leivinuunin takaosasta. Hän poistaa tasaiselle pinnalle kertyneen irtotuhkan ja mahdolliset irronneet palaset yleensä harjaamalla ne alas poskikanaviin (josta ne saa poistettua). Harjatessa nuohoojan harja osuu myös ohjureihin, ja huonossa kunnossa olevat ohjurit voivat vaurioitua entisestään. Niinpä nuohoojan tulisikin nuohota varovaisen herkästi tällainen vanha ylänuohousluukuton leivinuunin yläpalotila, jossa on savukaasuohjurit.

Jos leivinuunin yläpalotilassa on nuohousluukut edessä, nuohous on helpompi suorittaa ja mahdolliset ohjurivauriot voidaan myös korjata niiden kautta. Mutta savukaasujen juohevaa kulkua ajatellen nuohousluukkujen vaatimat kolot ja kulmat yläpalotilassa eivät ole optimiratkaisu. Jokainen kolo ja kulma aiheuttaa pyörteitä ja haittaa kulkua. Nuohousluukkujen vaatima tila voi heikentää vetoa joskus aika paljonkin. Vetoa on nimittäin saatu parannettua tällaisessa uunissa sillä, että on asetettu irrallinen tiili yläpalotilaan nuohousluukun kolon eteen. Tiili on ohjannut savukaasut koloa juohevammin poskikavaan.

Kolojen ja kulmien palamista heikentävän vaikutuksen voi nähdä siitä, miten lentotuhka kerääntyy tällaisiin paikkoihin. Rakenteet myös mustuvat noesta, koska lämpötila niissä jää alhaisemmaksi. Jos kurkkaa leivinuunin ylänuohousluukuista, niin mustaa nokista pintaa löytyy niiden ympäristössä. Se kertoo matalammasta savukaasujen lämpötilasta niissä kohtaa. Siellä missä savukaasut palavat yli 1000 asteessa, pinnat ovat vaaleita ja noesta vapaita. Seuraavassa kuvassa on Perti Jaakon testileivinuuni purettuna yläosastaan.

Sen yläpalotilaan ei kerry lainkaan nokea, koska savukaasut palavat joka puolella yli 1000 asteessa. Jos tässä uunissa poltetaan vain kuivaa hyvälaatuista polttopuuta, ei yläpalotilaa tarvitse nuohota lainkaan. Sen kautta nuohooja pääsee kuitenkin nuohoamaan poskikanavan yläosan. Harjatessa ei tarvitse kantaa kuitenkaan huolta sitä, että harja tökkii savukaasuohjureihin tai muihinkaan kulmikkaisin rakenteisiin (sellaisia ei ole).

Tämäkin tulisija nokeentuu, ja sen päästöt ovat suuria, jos siinä poltetaan roskia. Puhdas palaminen vaatii aina hyvälaatuiset polttopuut (tai hyvälaatuisen pelletin jos tulisijassa on pelletinpolttomahdollisuus, kuten monissa Warma-Uunin malleissa).

Erinomaisen yläpalotilan lisäksi Jaakon leivinuunissa muutkin yksityiskohdat parantavat savukaasujen palamista ja energian siirtymistä uunin rakenteisiin. Kun savukaasut ovat kuumimmilaan yli 1000 asteessa, ne kulkevat vain 6 senttiä leveän poskikanavan tulitiilipintoja nuollen. Lämpö siirtyy erittäin tehokkaasti uunin painavaan rakenteeseen. Tämän kuristuskohdan jälkeen savukanavat laajenevat tasaisesti alaspäin mentäessä (useimmiten kanavat rakennetaan tasalevyisiksi koko matkaltaan). Laajeneva rakenne houkuttaa savukaasut iloisesti eteenpäin. Myös alakanavien muotoilu tukee savukaasujen matkaa eteenpäin. Lopulta hormiin johtava yhdyskanava nousee jo uunin sisällä kohti hormiliittymää, mikä sekin on tärkeä yksityiskohta kokonaisuudessa. Paikalla muurattujen tulisijojen päästöjä ei jatkossakaan tarvinne mitata, mutta tässä uunissa päästöt ovat varmasti pienet. Savukaasujen palaminen yli 1000 asteessa ja energian tehokas siirtyminen rakenteisiin tekee tästä uunista ekologisen vaihtoehdon pitkälle tulevaisuuteen. Sen piipusta nousee syttymisen jälkeen vain lämpöväreilyä.

Jos lämmität tulisijaasi tositarkoituksella ja säännöllisin välein, on tämä paikalla muurattu kuorellinen tuhansia kiloja painava uuni erinomainen valinta. Erillinen ulkokuorimuuraus mahdollistaa tämän tehopakkauksen hyvin yksilöllisen muotoilun ja ulkoasun. Kylmillään oleville kesäasunnoille kuorellinen tulisija ei ole paras ratkaisu ainoaksi lämmönlähteeksi, koska se alkaa luovuttaa lämpöä hitaasti.

Pertin suunnittelemat uunit eivät toki ole ainoita puhtaasti polttavia paikalla muurattuja tulisijoja. Esimerkiksi vanhat pönttöuunit ilman arinaa ovat polttaneet puuta hyvin tehokkaasti korkean palotilan ja hitaamman palamisen takia.